Yrityksen tarkoitus – riittääkö raha motivoimaan?

Osakeyhtiölaissamme sanotaan, että yrityksen tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Veikko Hulkko haastaa tätä määritelmää kirjassaan ”Onni on sivutuote”. Hänen mielestään se ei motivoi osakeyhtiössä työskenteleviä ja voi myös antaa huonoille johtajille vääriä alibeja tökeröön toimintaan. Veikon pohdinnat saivat minut pohtimaan yrityksen tarkoitusta yksinyrittäjän näkökulmasta.

Olen toiminut Stoorilassa yrittäjänä nyt 2,5 vuotta. Heti alusta lähtien lähdin miettimään yritykselleni muuta tarkoitusta kuin pelkkä taloudellinen voitto. Toki yrityksen kuin yrityksen täytyy olla kannattava, ja toimeentuloahan lähdin myös itselleni hakemaan, mutta jos ainoa tavoite on voiton tuottaminen, olisi ihan sama, miten se tehdään. Tarvitsin itselleni jonkin muun ohjaavan tekijän, jonkun sellaisen, joka tuottaa ihmisille onnellisuutta ja on hyödyllistä. Vain löytämällä ja määrittelemällä itselleni ja yritykselleni suuremmat arvot, kuin rahan, pystyn toimimaan yrittäjänä.

Työskentelen luovalla alalla, jonka pariin mennään useimmiten intohimosta, ei rahasta. Ehkäpä minun on tästä syystä luontevaa miettiä liiketoimintaani muun kuin rahan kautta. Pidän työstäni. Asiakkaitani ovat muut yritykset ja keskityn pääasiassa paikallisiin asiakkaisiin. Haluan auttaa heitä tekemään parempaa ja visuaalisempaa markkinointia ja saan tällä tavalla olla mukana vaikuttamassa heidän menestykseen. Minulle on palkitsevaa nähdä, kun olemme suunnitelleet ja kuvanneet yritykselle valokuvia, joiden ansiosta heidän brändinsä nousee uudelle tasolle.

Oli ala mikä tahansa, uskon kuitenkin, että parhaiten menestyvät ne yritykset, joilla on jokin muu tarkoitus kuin pelkkä rahan tekeminen. Suoritan parhaillaan yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa ja johtamisen osiossa keskustelimme yrityksen tarkoituksesta osana johtamista. Jos yrityksen pääasiallinen tarkoitus on tuottaa rahallista arvoa osakkeenomistajille, motivoiko se työntekijöitä? Sitouttaako se heidät työhönsä? Olen itse ollut pitkään työntekijänä isossa organisaatiossa ja sanoisin ettei raha ei riitä, eikä varsinkaan, jos se raha menee omistajien lompakkoon. Parhaat työntekijät saa sellainen yritys, jossa työntekijä tuntee olevansa mukana jossain merkityksellisessä. Ja parhaiten selviää kilpailussa ne yritykset, jotka jakavat asiakkaiden kanssa yhteisen arvomaailman. Sama pätee mielestäni yksinyrittäjiin. Jos yrittäjän ainoa motiivi on tehdä rahaa, paljastuu se nopeasti asiakkaille, eivätkä asiakkaat sitoudu yritykseen.

Koska yrittäjänä luon itselleni työpaikkaa, miksi ei tekisi siitä unelmatyöpaikkaani? Voin yrittäjänä vaikuttaa ihan kaikkeen. Tutkimustenkin mukaan työntekijöitä motivoi eniten tunne siitä, että saa olla mukana jossain, jollain on merkitystä ja tulevaisuutta – ei raha. Olen määritellyt yritykselleni arvomaailman, jonka noudattamisesta tulee hyvä mieli. Panostan ennemmin laatuun kuin määrään, tärkeämpää minulle on tyytyväinen asiakas, kuin työhön käytetty aika. Pyrin aina miettimään ratkaisut asiakkaani näkökulmasta ja teen työni aina niin hyvin kuin pystyn. Teen yhteistyötä ennemmin paikallisten tekijöiden kanssa, kuin halvempien ulkomaalaisten. Tarkoituksena on aina saada asiakkaani yritykset näyttämään ja kuulostamaan hyvältä. 

Kun yrityksen tarkoitus löytyy muualta kuin taloudellisesta voitosta, se antaa voimia (yksin)yrittäjälle jaksaa silloinkin, kun kaikki tuntuu vaikealta. Se antaa mielekkään suunnan tekemiselle ja tuo yritykselle juuri sille sopivat asiakkaat.

- Tanja Alamikkelä, Stoorila

Kirjoittaja Tanja Alamikkelä on yrittäjä, markkinointiviestinnän asiantuntija sekä valokuvaaja. Hän on työskennellyt 10 vuotta kansainvälisen markkinoinnin parissa Polar Electro Oy:ssä ja nyt hän hyödyntää osaamistaan omassa yrityksessään Stoorilassa. Stoorila auttaa yrityksiä löytämään ja kertomaan oman tarinansa valokuvien ja sanojen avulla.

Yhteisillä arvoilla Suomi nousuun. Arvoseminaarin loppupuhe.

Seminaarin teemana oli ”Yhteisillä arvoilla 100-vuotias Suomi nousuun”. Tässä teemassa erityisen tärkeä on sana ”yhteisillä”. Sanassa ”yhteisillä” piilee suuri mahdollisuus ja myöskin haaste. Saimme kuulla arvoisilta panelisteiltamme erilaisia näkökulmia siitä, kuinka yhteinen arvopohja voidaan saavuttaa ja miten sillä voidaan vaikuttaa Suomen menestymiseen seuraavinakin satoina vuosina. Sehän ei tapahdu sattumalta vaan vaatii:

• Sen miettimistä mikä arvopohjassamme ja historiassamme on vaalimisen arvoista myös jatkossa
• Visiota siitä minne olemme menossa tulevaisuudessa
• Monien eri näkökulmien huomioimista, sillä arvopohjamme muuttuu ja kansainvälistyy nopeaa vauhtia.
• Aitoutta: sitä että arvot muuttuvat ihanteista käyttöarvoiksi, käytäntöön

Yhteisiä arvoja vaalimme me kaikki. Oulu toivotti rauhaa ystävälleen Helsingille kuvien kautta viime viikolla. Voimme nyt jatkaa tätä samaa ideaa täältä Suomen sydämestä ja herätellä keskustelua yhteisistä arvoista.

Haluamme vielä kerran kiittää arvoisia panelistejamme ja opponenttia hyvästä keskustelusta, puheenjohtajaamme ja samalla yhteistyökumppaniamme Kalevaa, yhteistyökumppaneitamme Oulun yliopistoa, Oulun Kaupunkia ja Erweko Oy:tä sekä Oulun Diakonissalaitosta ja kaikkia läsnä olleita kuulijoita.

Veli-Pekka Cajan

Arvoseminaarin yhteenveto opponentin näkökulmasta

Arvoseminaari pidettiin 24.1.2017 Oulussa teemalla ”Yhteisillä arvoilla Suomi nousuun”. Yhteiset arvoihin liittyviä teemoja olivat paikallinen sopiminen, yrittäjyyden myönteinen ilmapiiri, jaksaminen työyhteisöissä sekä kansainvälisyys.

Arvoseminaarin panelisteina olivat: monitoimija Sari Baldauf, SAK:n Jarkko Eloranta, Nordean Aki Kangasharju, Arkkiatri Risto Pelkonen sekä Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäinen.

Paneelin puheenjohtajana toimi Kalevan päätoimittaja Kyösti Karvonen. Keskustelun opponenttina eli kommentoivana osallistujana toimi kauppaneuvos Veikko Hulkko.

Kauppaneuvos Veikko Hulkko

Opponentin näkemyksen mukaan tilaisuus poikkesi edellisistä Arvoseminaareista siten, että tällä kertaa ei paneelissa ei ollut poliittisen vallan käyttäjiä.

Kauppaneuvos Hulkko ei kaivannut paneeliin poliitikkoja inttämään. Enää eivät nimittäin pelkät puheet riitä vaan niiden pitää johtaa tekoihin. Nyt tarvitaan rohkeutta kokeilemiseen ja sopimiseen.

Opponentti toivoi, että tapahtumassa voitaisiin puhua paljon rakentavasti eikä syyttävästi. Hän toivoi yhteistä, vapaata ja luovaa keskustelua sekä yleisön osallistumista. Kauppaneuvos Hulkon mukaan puhumalla avataan tietä sille kaikkein tärkeimmälle eli tekemiselle.

Opponentti Hulkko kiteytti ajatuksensa Arvoseminaarin aihealueisiin seuraavasti:

Paikalliseen sopimiseen on työelämässä tilaus ja tilaa. Onko johdolla, työntekijöillä ja järjestöillä rohkeutta yhteistyöhön, kokeiluihin ja sopimiseen?          

Yrittäjyyden myönteinen ilmapiiri ei ole vain joidenkin homma, vaan työyhteisön yhteinen aikaansaannos. Se ei synny omakehulla, Se syntyy vain jos yritykset arvoillaan ja toiminnallaan ansaitsevat sen asiakkailtaan ja yhteiskunnalta. Myönteinen ilmapiiri voi kehittyä vain jos johto alkaa rohkesti ja ennakkoluulottomasti johtaa ihmisiä.

Työyhteisössä jaksaminen paranee jo sitä, että paikallinen sopiminen lisääntyy ja sitä myötä syntyy yhä myönteisempi ilmapiiri yrityksiin ja yrittäjyydelle. Hommasta tulee silloin omempaa. Omaksi koettu homma on puolestaan paljon mukavampaa. Yrityksen on saatava ympäristön arvostus, on luotava terve, todellinen yhteishenki. On myös oivallettava työn ilon ja mielekkyyden tärkeys. Tarvitaan nykyaikaisen ja osaavan liikkeenjohdon esimerkillinen rohkeus tarttua ja panostaa asioihin. Järjestöistä pitää löytyä lisää rohkeutta, avoimmuutta ja kokeilunhalua. Kuppikuntaisuutta on kaikkien vähennettävä ja yhteisöllisyyttä lisättävä. Eikä näihin toimiin tarvitse odottaa uusien lakien säätämistä tai muita suuria päätöksiä.

Jaksamisen parantaminen on pääosin yhteisöllisyyden lisäämistä ja ihmisten aidon motivoitumisen tukemista. Se ei ole pelkkää terveydenhoitoa. Osakeyhtiölaki velvoittaa yritystä ”ansaitsemaan rahaa omistajille”. Se ei ole kauppaneuvos Hulkon mielestä toimiva motivaattori. Se on työtä alistava ja yhteiskuntamme enemmistöä väheksyvä lauseke ja se tulee korvata jollakin lausekkeella joka ilmaisee yrityksen yhteiskuntavastuun.

Kansainvälisyys ei ole asia, josta voidaan tykätä tai olla tykkäämättä, kuten sosiaalisessa mediassa tapana on. Kansainvälisyys on ja pysyy. Se on kaikkien, mutta erityisesti pienten valtioiden elinehto. Sitä ei kuitenkaan tule pitää kaikkien yritysten tavoitteena. 94 % Suomen yrityksistä työllistää 1-10 henkeä. Kaikki eivät voi, eikä niiden tarvitse kansainvälistyä. Siitä ei pidä tehdä kaikille yrityksille tarkoitettua tavoitetta.

Opponentti Hulkko esitti myös ajatuksia aikamme ilmiöistä ja arvoista, kuten

Kilpailuvietistä - Miksi aina pitää voittaa toinen? Voitaisiinko myös opetella etsimään yhteistyötä! Sen sijaan, että odotamme, että hallitus täyttää työllisyystavoitteen, miksi emme toimi itse ? Eikö työllistämien ole enemmän meidän yrittäjien ja yritysten homma? Puhumisen, valittamisen ja moittimisen tilalle yhdessä tekemistä ja yhteisöllisyyttä! Jos joku ei onnistu, ei pidä hakea syyllisiä, vaan pohtia mikä vikana ?

Laaja-alaisuudesta - Ihmisenä ja kansalaisena kasvaminen on hyvä peruskoulun tavoite! Poikkitieteellisyyden ja laaja-alaisuuden käsite tulisi kuulua jokaisen elämään!

Ahneudesta - Vallalla on ahneus: Lihat halutaan jakoon ennen kuin karhu on edes kaadettu. Halutaan saada heti ja paljon, mutta antaa mahdollisimman vähän! Todellisuudessa on kuitenkin niin, että ensin karhu kaadetaan, sitten nahka nyljetään. Ja kuten Oulun teknologiankylän idean alkuvaiheissa: Mitä annan, mitä ehkä saan?

Johtamisen arvoista - Ovatko ahneus, kovuus ja häikäilemättömyys liiketoiminnassa hyviä arvoja? Ketä me johdamme, kun johdamme, asioitako? Ei, koska niille ei voi puhua. Me johdamme ihmisiä!

Opponentti Veikko Hulkko kehotti jokaista osallistujaa pohtimaan Arvoseminaarin antia. Hän esitti seuraavat viisi henkilökohtaista kysymystä kaikille seminaarin osallistujille:

1. Olenko päätynyt pohtimaan uudelleen joitakin arvojani ja ajatusmallejani?
2. Puhunko joistakin ajatuksistani ja arvoistani toisin, kuin ennen?
3. Haluanko muuttaa jotakin tapaani toimia?
4. Muutanko myös todella jotakin tapaani toimia?
5. Haluankototeuttaa hyvää liike-etiikkaa?

Jos vastasit edes kerran KYLLÄ, niin olet saanut jotakin tästä seminaarista.

Hyvän liike-etiikan käsityökalut

Seminaarin lopuksi kauppaneuvos Hulkko tarjosi kaikille hyvän liike-etiikan käsityökalut:

1. Halua tehdä ja pyri tekemään oikein!
2. Toteuta hyviä tapoja!
3. Käytä tervettä järkeä!
4. Kuuntele omaatuntoasi!
5. Ole itse esimerkkinä!
6. Ole rohkea!

Hän myös siteerasi viisasta Albert Einsteinia: ”Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä, eivätkä tee mitään.”

Toimitti: Eeva Kiuru, Health Innovation Academy Oy

Suomalaista johtajuutta suomalaisesta maaperästä

Veikko Hulkon vahvat johtamisopit

Risto Harisalo

Meillä on tapana hakea johtamisen viisautta kaukaa kotimaamme rajojen ulkopuolelta. Haluamme tietää mahdollisimman pian millaisia johtamisoppeja maailmalla kehitetään ja kokeillaan. Tässä pyrkimyksessä on vain yksi ongelma: kun yritämme katsoa kauas, emme välttämättä näe lähelle. Tämä ajatus tuli mieleeni lukiessani Veikko Hulkon kirjaa kirja Onni on sivutuote: Kirjoituksia johtamisesta, yrittämisestä ja ihmissuhteista (2016). 

Veikko Hulkolla (s. 1932) on pitkä kokemus yritysten johtamisesta ja hallitustyöstä. Hän on yksi Elektrobit Oy:n perustajista ja sen hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja. Hän on toiminut Käyttöauto Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Veikolla on arvokasta sanottavaa jokaiselle yritysten johtamisesta kiinnostuneelle.

Hulkon kirja on hyvin toimitettu, selkeästi kirjoitettu ja sitä myy Oulun Kauppaklubi ry, jonka arvokkaana tehtävänä on edistää suomalaisen talouselämän eettisyyttä. Kirjan sisältö palvelee erinomaisesti juuri tätä tarkoitusta.

Hulkon mielestä johtajalla on oltava rohkeutta kysyä ja halua kuunnella. Hänen on rohkaistava ihmisiä esittämään vastakkaisia mielipiteitä jatkuvan kehityksen mahdollistamiseksi. Hulkon mukaan ”jos et tiedä, kysy, mutta kerro ensiksi, miksi kysyt”. Tämä oppi auttoi häntä huomaamaan ihmisten avuliaisuuden, ystävällisyyden, huumorintajun ja elämänviisauden. Hän ei todellakaan usko liike-elämän olevan niin kiireistä, että jutusteluun ei ole aikaa. Kanssakäymisen esteet löytyvät johtajien turhasta ujoudesta, tärkeilystä tai rohkeuden puutteesta.

Ihmisten väliset moninaiset yhteydet ja kytkennät yrityksen menestystä luovina tekijöinä kiinnostavat Hulkkoa. Hän muistuttaa useasti välttämättömyydestä kohdata ihmiset samalla tasolla huolimatta heidän taustojensa erilaisuudesta. Kumppanuudet ruokkivat yritysten kasvua, kehitystä ja menestystä. Riitely, nollasummapeli, piittaamattomuus ja kuppikuntaisuus kuluttavat yritysten arvokkainta resurssia.

Hulkko muistuttaa tärkeästä, mutta vähälle huomiolle jääneestä ajatuksesta, jonka mukaan johtajien yksi tärkeimmistä tehtävistä on oman persoonan jatkuva kehittäminen. Johtajan esimerkkiä seurataan nopeasti hyvässä ja pahassa. Hän mallittaa käyttäytymisellään yrityksen arvoja ja eettisiä periaatteita.

Hulkko puhuu työstä oppimisen ja keksimisen prosessina. Hän näkee yrityksen eräänlaisena hajautettuna organismina, joka mukautuu joustavasti muuttuviin olosuhteisiin ja avautuviin mahdollisuuksiin. Tässä hän eroaa siitä valtavirran ajattelusta, joka korostaa vahvoja rakenteita, keskitettyä johtamista ja edunvalvontaa. Hajautus luo elinvoimaisia yhteyksiä, kun taas valtasuhteille perustuvana keskitys rakentaa eroja ihmisten välille.

Hulkon mielestä yritys on ensisijaisesti moraalinen järjestely, joka mahdollistaa yrityksen taloudellisen menestyksen. Tätä tosiasiaa ei kumoa se, että jotkut yritykset tavoittelevat voittoja moraalista piittaamatta. Hänen mukaansa yritysten on huolehdittava omasta moraalistaan ja eettisistä periaatteistaan. Olisi toivottavaa, että jokainen yritys ottaisi tästä asiasta viestikapulan. Vastuuta näistä asioista ei ongelmitta voida jättää valtiovallalle. 

Hulkon kirja on myönteinen, kirkas ja innostava. Se valaa uskoa epäileviin ja elämäniloa kyynisiin mieliin. Se on sisällöltään humaani kirja. Se kertoo siitä, millaista suomalainen johtaminen voi parhaimmillaan olla.

-Risto Harisalo

Vastuullinen johtaminen arkista aherrusta ihmisten keskellä ja kesken

Tiedämme jo aika paljon vastuullisuudesta, mutta silti monet vielä miettivät yrityksissä, kuinka saada vastuullisuus syvällisemmin elämään käytännön arkityössä. Väittäisin, että vastuullisuusajattelussa korostuu vieläkin konkreettiset näkyvät asiat kuten prosessit, raportit, riskien määrittäminen jne. Kuitenkin vastuullisuuden rakentuminen on niiden konkreettisten asioiden lisäksi myös jotakin muuta ja kokonaisvaltaista sekä aidoimmillaan lähtee organisaatiossa työskentelevistä ihmistä. Nostaisin siten vastuullisuuden keskiöön ihmisten johtamisen. 

Jyväskylän Yliopiston johtamisen professori Anna-Maija Lämsä kuvasi vastuullisuuden kokonaisvaltaisuutta viime syksynä vastuullisen johtamisen luennoilla käyttäen vertauskuvan taloa. Talon perustukset määrittävät kuinka tukeva ja kestävä talosta tulee. Vastuullisuuden talon perustuksen muodostaa johtamisen filosofia eli liiketoiminnan perimmäinen tarkoitus. Osa sitä on visio. Visiossa yritys kertoo toiminnan tarkoituksen pitkällä jänteellä eli luo näkymän siitä, mihin tässä yrityksessä pyrimme tulevaisuudessa. Vastuullinen vision kertoo esimerkiksi kuinka yritys palvelee yhteiskuntaa. Jotta visio ei jäisi liian etäiseksi, se tulisi pukea myös käytännön läheiseksi kertomuksesi siitä, mitä tapahtuu, kun visio käy toteen käyttäen mm. konkreettisia esimerkkejä. Oman työn kokeminen merkitykselliseksi ja sellaiseksi, että se palvelee jotain suurempaa tarkoitusta, on tärkeää yrityksessä töissä oleville ihmisille. 

Yrityksen arvot ovat myös tärkeä osa perustuksia. Arvot tulee tuoda lähelle jokaisen päivittäistä toimintaa ja päätöksentekoa. Keskeistä arvoissa on mm. taloudellisten ja muiden arvojen suhde. Johtamisen kannalta yksi keskeinen arvo on luottamus eli luottamuksen ilmapiirin rakentaminen. 

Vastuullisuuden taloa voidaan myös tarkastella kerroksittain. Ensimmäisen kerroksen asiat ovat konkreettisempia ja liittyvät päivittäiseen toimintaan ja puolestaan toisen kerroksen asiat ovat strategisempia ja tarkastelevat vastuullisuutta ylemmältä tasolta. Taloa voidaan hahmottaa myös siten, että vasemman puoleiset huoneet ovat vastuullisuuden rakenteita. Yläkerran huoneessa sijaitsee vastuullisuus strategia. Strategisesti on tärkeää että vastuullisuuden nivoutuu ja sopii yrityksen liiketoimintastrategiaan. Alakerran huoneessa on prosessit ym. käytänteet kuten standardit, raportoinnit, riskienhallinta jne. Talon oikean puolen muodostaa ei niin selkeästi ulospäin näkyvät asiat. Yläkerran huoneessa on yrityskulttuuri ja henki, kun taas alakerran huoneessa ihmisten johtaminen ja se kuinka vastuullisuus tuodaan käytäntöön päivittäisessä esimiestyössä. 

Mikään talo ei ole yksinäinen saareke vaan on osa ympäröivää yhteiskuntaa. Niin on myös vastuullisuuden talo. Vastuullisuuden talon ympärillä sijaitsee erilaisia sidosryhmiä kuten asiakkaat, omistajat ja yhteiskunnalliset toimijat. Jopa ympäristö ja luonto voidaan nähdä yhtenä ulkoisena sidosryhmänä. Vastuullisuuden kannalta nähdään tärkeänä mahdollisimman läpinäkyvä keskustelu eri sidosryhmien kesken. Myös ympäröivien sidosryhmien suhtautuminen vastuullisuuteen on tärkeää, kun yritykset rakentavat omaa vastuullisuuttaan. 

Näyttäisi siltä, että vastuullisuuden talon vasemman puolen asiat meillä on jo hyvin hallussa ja tiedämme niistä aika paljon, mutta talon oikean puolen asioihin tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota, koska niillä on keskeinen merkitys siihen kuinka vastuullisuus saadaan aidosti osaksi jokapäiväistä toimintaa. Tässä henkilöstöjohtamisella on keskeinen rooli. Millaista henkilöstöjohtamisen sitten tulisi olla? 

Mielestäni se on sellaista, että ihmiset saadaan toiminnan keskiöön ja vastuullisuuden tekijöiksi. Tämä on siksi tärkeää, koska yrityksissä monet toimivat sellaisissa tehtävissä, joissa vastuullisuutta rakennetaan päivittäin. Esimerkiksi se tarkoittaa sitä, että päivittäisessä päätöksenteossa käydään keskustelua eri näkökulmista hyödyntäen monien ihmisten asiantuntemusta. Näin vältytään liian yksipuolisilta asioiden tarkastelulta ja saadaan monenlaisia näkemyksiä hyödynnetyksi, kun haetaan ratkaisuja arjen vastuullisuus kysymyksiin. Samalla tapahtuu myös käytännön oppimista siitä, mitä vastuullisuus tarkoittaa meidän yrityksessä. 

Kun keskustelemme päätöksistä yhdessä yrityksen arjen eri tilanteissa, luomme samalla myös yhteistä kieltä ymmärtää asioita. Mikäli puhumme vastuullisuudesta esimerkiksi pelkästään strategisella tasolla, voi vastuullisuuden sisältö ja merkitys jäädä etäiseksi ja emme ymmärrä, miten se vaikuttaa päivittäiseen päätöksentekoon. Lopuksi voisi todeta yhteenvetona että vastuullista johtajuutta rakennetaan ihmisten keskellä ja kesken arjen eri tilanteissa.

/Anne Keränen

Blogi on alunperin julkaistu 11.4.2016 HENRY:ry:n verkkosivuilla sarjassa, jossa vastuullisen henkilöstöjohtamisen asiantuntijat tarkastelevat HR:n toimintaa, rooleja ja vaikutusmahdollisuuksia vastuullisuuden näkökulmasta. Tutustu teemaan ja Henryn Vastuullisuus ja HR –verkoston toimintaan: http://www.henry.fi/verkosto/verkostot_paakaupunkiseudulla/vastuullisuus_ja_hr

Anne Keräsen väitös: Yritysjohtajien kertomuksia vastuullisuudesta johtamistyössä

Väitöstutkimuksessa tutkittiin kymmenen eri liiketoiminta-aloilla työskentelevän suomalaisen yritysjohtajan kertomuksia ja kokemuksia vastuullisuudesta heidän työssään. Vastuullinen johtaminen näyttää tämän päivän monimuotoisessa liiketoimintaympäristössä muodostuvan yhä enenevässä määrin ihmisten välisissä vuorovaikutussuhteissa. Siten hyvä vastuullinen johtaminen tarkoittaa käytännössä johtajan kykyä ihmisten työskennellä ihmissuhteissa ja rakentaa niiden kautta johtajuutta koko työyhteisöön. Tässä työssä ihmisten välisellä kommunikoinnilla on keskeinen merkitys. Tällainen johtaminen korostaa vuorovaikutusta eikä yksittäisen johtajan ominaisuuksia tai luonteenpiirteitä. Vastuulliset johtajat löytyvät organisaatioissa ihmisten keskeltä ja he puhuvat organisaatioistaan ihmisten verkostona hierarkiaa kuvastavien pyramidien sijasta.

Väitöstutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että ei ole yhtä oikeaa tapaa olla vastuullinen, vaan vastuullisuuden muoto voi vaihdella esimerkiksi liiketoimintaympäristön mukaan. Vastuullisuuden kannalta pulmallisena näyttäytyy siihen liittyvä kuvitelma pehmoilusta. Johtajuuteen liittyvä yleinen puhe on monesti kovaa ja yhdelle yksittäiselle johtajalle asetetut paineet kovia. Ympäröivä yhteiskunta odotuksineen vaikuttaa siihen, miten johtaja puhuu vastuullisuudesta ja säilyttää uskottavuutensa johtajana. Syvällinen puhuminen vastuullisuudesta on helpompaa, jos kovat johtajuuteen liittyvät kannukset on hankittu.

Tämän päivän vastuulliset yritykset eivät ole yksinäisiä saarekkeita. Vastuullisuuden rakentaminen on herkkää ja pitkäjänteistä suhdetoimintaa.  Erityisesti maineen hallinnan merkitys korostuu vastuullisuuteen sitoutuneilla yrityksillä. Maine rakentuu yrityksen liiketoimintaverkostossa ja yritykset joutuvat vastaamaan toiminnastaan koko ympäröivän verkoston näkökulmasta. Vastuullisuus ei siten rakennu pelkästään yhden yrityksen seinien sisäpuolella.

- - -

Kauppatieteiden maisteri Anne Keränen väitteli Oulun yliopistossa 4.12.2015. Johtamisen alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko oli Business leaders' narratives about responsibility in leadership work (Yritysjohtajien kertomuksia vastuullisuudesta johtamistyössä). Vastaväittäjänä toimi professori Arja Ropo Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta ja kustoksena professori Vesa Puhakka.

(Julkaisija: Oulun Yliopisto)