Veikko Hulkon vahvat johtamisopit
Risto Harisalo
Meillä on tapana hakea johtamisen viisautta kaukaa kotimaamme rajojen ulkopuolelta. Haluamme tietää mahdollisimman pian millaisia johtamisoppeja maailmalla kehitetään ja kokeillaan. Tässä pyrkimyksessä on vain yksi ongelma: kun yritämme katsoa kauas, emme välttämättä näe lähelle. Tämä ajatus tuli mieleeni lukiessani Veikko Hulkon kirjaa kirja Onni on sivutuote: Kirjoituksia johtamisesta, yrittämisestä ja ihmissuhteista (2016).
Veikko Hulkolla (s. 1932) on pitkä kokemus yritysten johtamisesta ja hallitustyöstä. Hän on yksi Elektrobit Oy:n perustajista ja sen hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja. Hän on toiminut Käyttöauto Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Veikolla on arvokasta sanottavaa jokaiselle yritysten johtamisesta kiinnostuneelle.
Hulkon kirja on hyvin toimitettu, selkeästi kirjoitettu ja sitä myy Oulun Kauppaklubi ry, jonka arvokkaana tehtävänä on edistää suomalaisen talouselämän eettisyyttä. Kirjan sisältö palvelee erinomaisesti juuri tätä tarkoitusta.
Hulkon mielestä johtajalla on oltava rohkeutta kysyä ja halua kuunnella. Hänen on rohkaistava ihmisiä esittämään vastakkaisia mielipiteitä jatkuvan kehityksen mahdollistamiseksi. Hulkon mukaan ”jos et tiedä, kysy, mutta kerro ensiksi, miksi kysyt”. Tämä oppi auttoi häntä huomaamaan ihmisten avuliaisuuden, ystävällisyyden, huumorintajun ja elämänviisauden. Hän ei todellakaan usko liike-elämän olevan niin kiireistä, että jutusteluun ei ole aikaa. Kanssakäymisen esteet löytyvät johtajien turhasta ujoudesta, tärkeilystä tai rohkeuden puutteesta.
Ihmisten väliset moninaiset yhteydet ja kytkennät yrityksen menestystä luovina tekijöinä kiinnostavat Hulkkoa. Hän muistuttaa useasti välttämättömyydestä kohdata ihmiset samalla tasolla huolimatta heidän taustojensa erilaisuudesta. Kumppanuudet ruokkivat yritysten kasvua, kehitystä ja menestystä. Riitely, nollasummapeli, piittaamattomuus ja kuppikuntaisuus kuluttavat yritysten arvokkainta resurssia.
Hulkko muistuttaa tärkeästä, mutta vähälle huomiolle jääneestä ajatuksesta, jonka mukaan johtajien yksi tärkeimmistä tehtävistä on oman persoonan jatkuva kehittäminen. Johtajan esimerkkiä seurataan nopeasti hyvässä ja pahassa. Hän mallittaa käyttäytymisellään yrityksen arvoja ja eettisiä periaatteita.
Hulkko puhuu työstä oppimisen ja keksimisen prosessina. Hän näkee yrityksen eräänlaisena hajautettuna organismina, joka mukautuu joustavasti muuttuviin olosuhteisiin ja avautuviin mahdollisuuksiin. Tässä hän eroaa siitä valtavirran ajattelusta, joka korostaa vahvoja rakenteita, keskitettyä johtamista ja edunvalvontaa. Hajautus luo elinvoimaisia yhteyksiä, kun taas valtasuhteille perustuvana keskitys rakentaa eroja ihmisten välille.
Hulkon mielestä yritys on ensisijaisesti moraalinen järjestely, joka mahdollistaa yrityksen taloudellisen menestyksen. Tätä tosiasiaa ei kumoa se, että jotkut yritykset tavoittelevat voittoja moraalista piittaamatta. Hänen mukaansa yritysten on huolehdittava omasta moraalistaan ja eettisistä periaatteistaan. Olisi toivottavaa, että jokainen yritys ottaisi tästä asiasta viestikapulan. Vastuuta näistä asioista ei ongelmitta voida jättää valtiovallalle.
Hulkon kirja on myönteinen, kirkas ja innostava. Se valaa uskoa epäileviin ja elämäniloa kyynisiin mieliin. Se on sisällöltään humaani kirja. Se kertoo siitä, millaista suomalainen johtaminen voi parhaimmillaan olla.
-Risto Harisalo